Kirjassa käydään läpi nykymuotoisen yhteisömedian historiaa ja toimintatapoja kaikissa maanosissa. Lisäksi käsitellään Suomen tilanne ja  yhteisömedia yksityiskohtaisesti.  Yhteisömedia ei ole some, Facebook tai twitter, jotka eivät ole journalistista tuotantoa.  Muualla EU-alueella ja maailmassa yhteisömedia ymmärretään oikein, sillä käsitteellä mikä on ollut käytössä  jo 1940-luvun lopulta Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, mutta Suomessa puhutaan virheellisesti  somesta yhteisömediana, koska yhteisömediakonsepti on Suomessa niin tuntematon ja  lainsäädännössä tunnustamaton.


Nermes, Maarit. Yhteisömedia. yli 40 vuotta kansalaismediaa Suomessakin. Nomerta Kustannus Oy. Turku 2013. ISBN 978-952-7018-00-2.

Yhteisömedian  suomenkielinen perusteos vain 12,90 euroa. Tarjous voimassa  karkauspäivään asti  ( 29.2. 2016).


Yhteisömedia  ( engl. community media) ei ole vain journalistisesti tuottettua kansalaismediaa radiossa, televisiossa ja  netissä, vaan  yritys- ja hanketoimintaan opastava yhteisö, yhdistys, osuuskunta, säätiö tai sosiaalinen yritys. Se on mainio välityöpaikka ja koulutuspaikka erityisesti nuorille ja alan vaihtajille. Yhteisömediassa palkkatyö kohtaa vapaaehtoistyön; yleensä palkattu henkilökunta hoitaa hallintoa ja varainhankintaa, mutta organisointimalleja on yhtä monta kuin on  radio- ja TV-asemaa.

 Ei-kaupalliset radiot ja televisiot ovat  ja ovat olleet toisen maailmansodan jälkeen tärkeä osa median monimuotoisuutta, niin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa kuin Euroopassa, sekä  1990-luvulta lähtien vahvasti myös Afrikassa ja Aasiassa. Erityisesti yhteisömedia on antanut äänen äänettömille eli niille, joita  valtamedia ei huomioi, kuten erilaiset vähemmistöt ja alakulttuurit sekä maahanmuuuttajat, naiset, seniorit ja nuoret. YK:n tiede ja kulttuurijärjestö Unesco tukee vahvasti yhteisömediaa kehityksen välineenä Afrikassa ja Aasiassa, sillä   ei-kaupallinen kansalaismedia edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia, yhteiskunnallista osallistumista sekä yritystoimintaa, koska radioasema kehittyvissä maissa tuo mukanaan  kaupallista toimintaa edistävää teknologiaa ( mm.  kopio- ja tietokoneet sekä internet), sekä mahdollisuuden tuotteiden ja palveluiden mainostamiseen lähiradiossa.


Euroopassa yhteisömedian mallimaa on Tanska, jossa ei-kaupallisia  paikallis- ja TV-asemia on satoja. Ne ovat yleensä ns. sateenvarjokanavia, joilla useampi toimija lähettää omaa radio- tai TV-kanavaa tiettyinä päivinä, kuten aikaisemmin Helsingin lähiradio, jossa  ohjelmaa lähetti neljä toimijaa alun perin. Tanskan kulttuuriministeriö tukee toimintaa  liki 10  miljoonalla eurolla vuosittain, koska sitä pidetään tärkeänä kansalaistoimintana.  Tuki rahoitetaan  julkisen palvelun medialupamaksulla, eikä se ole vaarantanut Tanskan julkisen palvelun radioiden ja televisioiden toimintaa. Juuttien maa on tunnettu kokeilukulttuuristaan  ja avoimesta demokratiastaan.  Alankomaissa puolestaan lähdettiin 1970-1980-luvuilla siitä, etteivät  paikalliset kaupalliset radiot ja televisiot voi olla kannattavia, siksi paikallismediat ovat ei-kaupallisia ja alueelliset/maakunnalliset mediat kaupallisia. Myös Alankomaissa yhteisöradiot ja -televisiot lasketaan osaksi julkista palvelua ja ne saavat julkista tukea.


Yhteisömedia on hyvin vahvoilla  sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa, joista nykymuotoinen yhteisömedia on saanut alkunsa. Yhdysvalloissa toimii  liki jokaisessa suuremmassa kaupungissa ainakin yhteisöradio, jota rahoitetaan kuuntelijoiden  ja sponsoreiden tukimaksuin, mainoksetkaan eivät ole kokonaan kiellettyjä. Osa yhteisömediasta saa myös julkista tukea. USA:ssa yhteisömedia on nimenomaan vastaisku  läpikaupalliselle medialle, kun Euroopassa se on ollut enemmän julkisen palvelun kritiikkiä. Yhdysvalloista on  peräisin myös yhteisömedian uusin ilmiö, Democracy Now! -radio- ja televisio-ohjelma sekä uutisnettisivusto, jota tuotetaan vain ja ainostaan katselijoiden ja kuuntelijoiden sekä yleishyödyllisten säätiöiden  tuella.  Konseptin takana ovat kaksi pitkän linjan yhteisömediatoimittajaa, Amy Goodman  ja  Denis Moynihan.  Yhteisömediat ympäri maailmaa saavat lähettää ilmaiseksi  Democracy Now! -ohjelmia, joita voi myös katsella ja kuunnella nettisivustoltakin.  Ohjelmaa toimitetaan myös espanjaksi. Suomessa esimerkiksi Radio Robin Hood lähettää Democracy Now ! -radio-ohjelmia englanniksi.


Isossa-Britanniassa ja  Itävallassa käytiin pitkä kamppailu aina 1980-luvulta lähtien yhteisömedian laillistamiseksi, joten näissä maissa piratointi on kukoistanut. Yhteisömedia laillistettiin Brittein saarilla vuonna 2006, samana vuonna kuin esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa; Itävallassa yhteisömedia laillistettiin vuonna 2008. Suomessa   yhteisömediaa ei ole laissa tai asetuksessa määritelty, vaikka viime vuosina liikenne-  ja viestintäministeriö on näyttänyt vihreää valoa yhteisöradioiden laillistamiseksi. Suomalaiset yhteisöradiot – Helsingin lähiradio, Radio Moreeni Tampereella, Radio Robin Hood Turussa, Radio Inari, Radio Pro Torniossa ja  uusimpina Vaijerriradio Salossa ja Pispalan Radio Tampereella – toimivat samanlaisin luvin turvin kuin  oikeasti kaupalliset radiot. Lähitelevisiot toimivat omissa kaapeliverkoissaan lähinnä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi Etelä-Afrikka laillisti yhteisömedian  ja ryhtyi tukemaan  sitä jo vuonna 1994. Afrikan maat ovatkin olleet hyvin edistyksellisiä yhteisömedian edistämisessä,  lukuun ottamatta esimerkiksi Ugandaa, jossa Afrikan ensimmäinen naisten yhteisöradio, MAMA FM joutuu toimimaan  kalliin kaupallisen luvan turvin.


Suomessa liikenne- ja viestintäministeriön mielestä viestintä on vain  tekniikka tai bisnestä,  eikä siellä välitetä  Unescon, europarlamentin, EU:n komission tai Euroopan neuvoston kehotuksista. Kuten ruotsalainen yhteisömedia-asiantuntija Christer Hedeström totesi jo vuonna 2008 Pohjoismaisessa yhteisömediakonferenssissa Turussa, suomalaisen yhteisömedian pitäisi päästä kullttuuriministeriön alaisuuteen, jotta ymmärrystä ei-kaupalliselle kolmannen sektorin medialle löytyisi.


Miksi yhteisömediaa tarvitaan?

1) Se  edistää demokratiaa, aktiivista kansalaisuutta  ja osallisuutta.
2) Se lisää median monimuotoisuutta ja antaa äänen äänettömille, kuten kieli- ja kulttuurivähemmistöille, syrjäytymivaarassa oleville sekä naisille, nuorille ja senioreille ns. kolmannen sektorin median julkisen palvelun ja kaupallisen median välissä.
3) Se toimii media-, IT-, varainhankinta- ja hankehallintakoulutusorganisaationa (jota esimerkiksi Englannissa arvostetaan).
4)  Se edistää sosiaalisen pääoman syntymistä,  mikä edistää kansanterveyttä.
5) Se toimii välityömarkkinana kohti avoimia työmarkkinoita.
6) Se edistää yritystoimintaa ja kehitystä (erityisesti kehittyvissä maissa).
7) Se antaa mahdollisuuden uudenlaisiin mediakokeiluihin, joita mahdollisesti voidaan siirtää valtamediaan.
8) Se estää syrjäytymistä ja antaa  mahdollisuuden sosiaalisen kuntoutukseen ( esimerkiksi  pitkäaikaistyöttömät, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat ja   [vapautuvat] vangit).
9) Se  edistää maahanmuuttajien kotoutumista ja vähemmistöjen oikeuksia.
10) UNESCO,  Euroopan neuvosto, europarlamentti ja  EU:n komissio ovat kehottaneet jäsenmaitaan tunnustamaan yhteisömedian ja mahdollisuuksien mukaan tukemaan yhteisömedian toimintaa.


Lataa kirjan selailukappale (pdf): 

http://nomerta.net/YhteisomediakirjaNermes2013selailukappale.pdf

(epub): 

http://nomerta.net/YhteisomediakirjaNermes2013Selailukappale.epub

Kirjaa ei ole toistaiseksi julkaistu sähköisenä (epub).

Lataa diaesitys Salon kirjastotilaisuudesta:

http://nomerta.net/DiaesitysCM01122014Salo.pdf


Linkkejä:

Yhteisömediablogi:

http://yhteisomedia.blogspot.fi/

Community Media Forum Europe ( Euroopan yhteisömediafoorumi):

http://cmfe.eu/

AMARC-Europe ( Maailman yhteisöradioliiton Euroopan järjestö):

http://www.amarceurope.eu/

Democracy Now! -sivusto:

http://www.democracynow.org/